Arvoisa Tasavallan Presidentti!
Suomen TV:ssä Suomessa asuvia venäläisiä kehotettiin
kääntymään Suomen presidentin puolelle Venäjän presidentin sijasta.
Toivon, että Suomen presidentti pystyy auttamaan russofobian
uhreja.
Em. ohjelmassa vihjattiin, että minun ”uhritarinani” olisi
jonkinlaista venäläistä propagandaa.
Todella törkeää ja loukkaavaa vihjailua, ottaen huomioon,
että poikani siepattiin minulta, pidettiin panttivankina (minulta salassa)
useita viikkoja Suomen pääkonsulaatissa, salakuljetettiin diplomaattiauton
takakontissa, ja jo useita vuosia hänet pidetään minusta (venäläisestä äidistä)
eristyksessä.
Valvotuissa tapaamisissa meitä kiellettiin perustuslain
vastaisesti puhumasta äidinkieltämme venäjää (vaikka olemme aina ennen
kommunikoineet poikani kanssa venäjäksi). Lähetän liitteenä poliisipäätöksen
rikosilmoitukseeni syrjinnästä. Viranomaiset siis kieltäytyvät näkemästä
syrjintää ko. asiassa.
Poliisipäätöksessä on mainittu päivämäärät – milloin
ilmoitus oli tehty (26.8.2010), ja milloin päätös annettiin (17.1.2013). Eli
vastauksen saaminen syrjintäilmoitukseen kesti yli 2,5 vuotta.
Kun piti lavastaa minut syylliseksi peittääkseen
ihmissalakuljettamiseen syyllistyneen suomalaisen diplomaatin rikokset, koko
prosessi syytteiden nostamisesta minua vastaan minun tuomitsemiseen vei vain 2
kuukautta. Samalla tavalla, kuukauden sisällä, minulta oli viety huoltajuus,
ilmoittamatta minulle ko. oikeusprosessista. Onko venäläisillä Suomessa
oikeuksia?
Suomessa
minua ja poikaani käytetään poliittisissa tarkoituksissa – esimerkkinä tästä suomalaisen
median patologisesti antivenäläinen kirjoittelu meidän tapauksestamme, sekä
Tuula Malinin kirja ”Tapaus Anton”, jossa minua mustamaalataan ja minua täysin kysymättä käsitellään perhe-elämääni ja
henkilökohtaisia asioitani ja yksityisiä keskustelujani. Kirja julkaistiin
vaalien alla osana Antonin isän Paavo Salosen ja konsuli Pietiläisen
vaalikampanjaa, jotka olivat ehdokkaina kunnallisvaaleissa. Kirjassa myös
avoimesti tunnustetaan, kuinka Suomen UM antoi ohjeet sosiaaliviranomaisille –
millaisia raportteja meistä kirjoitetaan oikeudenkäyntiä varten.
Tammikuusta 2013 alkaen Haagin lapsikaappaussopimus on
astunut voimaan myös Suomen ja Venäjän välillä, mutta poikani edelleen pidetään
minusta eristyksessä, vaikka tuomioistuimen päätöksen mukaan ainoa syy
valvottuihin tapaamisiin oli ns. kaappausuhka Venäjälle. Eikö Suomi luota
kansainvälisiin sopimuksiin?
Lapsikiistat ovat olleet kuuma aihe Suomi-Venäjä-suhteissa. Russofobia,
venäläisiin kohdistuneet aggressiiviset toimet ja antivenäläinen propaganda
Suomessa ylittävät jo kaikkia mahdollisia rajoja.
Toivon, että Suomen presidentti puuttuu Suomessa tapahtuviin
ihmisoikeusloukkauksiin, mielivaltaan ja syrjintään.
Toivon myös, että Suomen presidentti pystyy korjaamaan
Suomen viranomaisten tekemät rikkomukset ja vääryydet, sekä pystyy auttamaan
poikaani, joka nyt suomalaisten diplomaattien laittomien toimien takia elää
ilman äitiä.
.......... Eihän Suomi voi olla mikään keskitysleiri, että olisi pakko asua täällä, ja että lapset salakuljetettaisiin takakontissa ja pidettäisiin väkisin maassa, poliisi- ja sosiaaliviranomaisten voimin?
Kirjoitan myös Venäjän presidentille.
Noudatin kuitenkin Suomen TV:n ohjeet, ja odotan apua Suomen
presidentiltä.
Kunnioittaen, Anton Salosen äiti Rimma Salonen
